Tietoa Neurofibromatoosista
Lyhyesti
Neurofibromatoosin tavallisin muoto on neurofibromatoosi 1 (NF1), jostaaikaisemmin käytettiin myös von Recklinghausenin taudin nimeä. NF1 onperinnöllinen iho- ja hermokudosoireyhtymä, jolle on tyypillistä ruskeatiholaikut ja hyvänlaatuiset ihokasvaimet. Tauti periytyy vallitsevasti elidominantisti ja sitä esiintyy yhtä paljon molemmilla sukupuolilla.
NF1:n tärkeimmät piirteet
NF1-epäily herää usein jo varhaislapsuudessa taudille tyypillisten ihonpigmenttimuutosten ns. maitokahvilaikkujen (café-au-lait) perusteella.Lapsella on yleensä jo muutaman vuoden iässä iholla useita ruskeitamaitokahvinvärisiä noin markan kolikon kokoisia tarkkarajaisiaihonmyötäisiä laikkuja. Näitä café-au-lait laikkuja tavataan läheskaikilla (noin 95 %:lla) NF1-potilailla. Seuraava iholöydös on noin 6vuoden iässä kainaloiden ja nivustaipeiden alueelle ilmaantuvakesakkoisuus, jota tavataan noin 85 %:lla potilaista. Nämä molemmatihomuutokset ovat vaarattomia aiheuttaen lähinnä vähäistä kosmeettistahaittaa.
Lisäksi taudille on tyypillistä tavallisesti murrosiässä ihon alleilmaantuvat pienet noin herneen kokoiset hyvänlaatuiset kasvaimet elineurofibroomat. Ne ovat hermoa ympäröivän sidekudoksen kasvaimia, ja niitäesiintyy tavallisimmin iholla tai ihonalaiskudoksessa, mutta niitä voiolla kaikkialla keskushermoston alueella. Neurofibroomia esiintyy noin 95%:lla potilaista aikuisikään mennessä. Monilla niitä on useita kymmeniä.Tarvittaessa on neurofibroomia mahdollisuus lääkärin tekemälläleikkauksella poistaa. Isoihin hermojuuriin liittyvä usein jo lapsuudessahavaittu kookkaampi neurofibrooma on nimeltään pleksiforminenneurofibrooma. Näitä esiintyy noin 20 %:lla NF1-potilaista.
Noin 20 %:lla NF1-potilaista näköhermo paksuuntuu muodostaen ns.optikusgliooman. Tämä näköhermon kasvain on havaittavissa yleensä joesikouluiässä. Se on tavallisesti hyvänlaatuinen ja aiheuttaa näkökyvynheikentymistä vain harvoin. Muita silmälöydöksiä ovat silmän värikalvoillaeli iiriksissä olevat pienet ruskeat täplät, iiriksen hamartoomat eliLischin nodulukset. Ne ilmaantuvat varhaiskouluiässä ja niitä todetaannoin 70 %:lla potilaista.
NF1:n liittyviä muita harvinaisempia löydöksiä on pienellä osalla (noin 3%:lla) oleva pitkien luiden rakenteellinen poikkeavuus, pseudoartroosi elivalenivelmuodostus. Tällöin on yleensä kyseessä sääriluun heikkous jasiihen liittyen lisääntynyt luun murtuma-alttius ja hidas murtumanparantuminen. Muina luustomuutoksina esiintyy hieman kohonnut riskiskolioosiin kasvuiässä. NF1-henkilöt ovat yleensä sisaruksiaan hiemanlyhyempiä ja heillä on usein isohko pää.
Muita NF1:n yhteydessä esiin tulleita oireita ja löydöksiä ovatoppimisvaikeudet, liikunnallinen kömpelyys ja käden hienomotoriikanheikkous, joita tavataan noin 30-70 %:lla.
NF1-taudin diagnoosia voidaan pitää varmana, jos henkilöllä on kaksi seuraavista edellä tarkemmin kuvatuista NF1:n löydöksistä:maitokahvilaikut (vähintään 6 kpl), kesakot kainaloissa tainivustaipeissa, neurofibroomia (vähintään 2 tavallista tai 1pleksiforminen), optikusgliooma, vähintään 2 iiriksen Lischin nodulusta,luuston alueen kehityshäiriö kuten pseudoartroosi, tai ensimmäisen asteensukulaisella (vanhemmat, lapset, omat sisarukset) on todettu NF1.
Mistä NF1 aiheutuu?
NF1 aiheutuu erään elimistön kasvaimenkasvunrajoitegeenin(tuumorisupressorigeeni) poikkeavuudesta. Kyseessä on kromosomissa numero17 sijaitseva varsin suuri geeni. Lähes joka perheessä on omanlaisensaNF1-geenin mutaatio, ja geenivirheen tunnistaminenlaboratoriotutkimuksella on vielä tällä hetkellä käytännössä hankalaa.Taudin diagnoosi tehdäänkin edellä lueteltujen taudille tyypillistenkliinisten löydösten perusteella eikä geenitutkimusta taudin toteamiseksitarvita.
NF1 periytyy vallitsevasti eli dominantisti. Vallitseva periytyminentarkoittaa sitä, että jo toiseen perintötekijäparin perintötekijään tullutmuutos riittää aiheuttamaan sairauden, vaikka sen perintötekijäpari, ns.vastingeeni on normaali. Sellaisella henkilöllä, jolla itsellään on NF1,on joka kerta lapsia hankkiessaan 50 %:n todennäköisyys eli yksimahdollisuus kahdesta siihen, että lapsi saa tautia aiheuttavanperintötekijän ja siten perii NF1-taudin. Toisaalta on joka kerta 50 %:nmahdollisuus siihen, että lapsi saa terveen perintötekijän eikä hänellätällöin ole NF1 tautia. Noin puolet potilaista on itse sukunsa ensimmäisiäsairastuneita, jolloin kenelläkään lähisuvussa ei ole neurofibromatoosia,vaan tauti on syntynyt potilaalle sukusoluissa tapahtuneen uuden mutaationtuloksena.
Sikiödiagnostiikka on NF1-taudissa mahdollista niissä tilanteissa, joissaperheessä oleva NF1-taudin geenivirhe tunnetaan. Tällöin on mahdollistatutkia raskauden 10.-12. viikolla otettavasta istukkanäytteestä, onkosikiö perinyt vanhemmaltaan NF1 taudin geenin vai ei. Taudinvaikeusasteesta ja ennusteesta geenitutkimus ei anna tietoa.
Taudin vaikeusaste vaihtelee huomattavasti henkilöstä toiseen samankinperheen sisällä. Osalla on NF1-tautiin liittyen vain ihomuutoksia, muttanoin 10-20 %:lla potilaista kyseessä on hyvinkin vaikea tauti hankalinekasvaimineen. Taudin vaikeusastetta ei yksittäisen potilaan kohdallavalitettavasti siis vielä osata ennustaa, ja näin ollen on kaikilleNF1-potilaille hyvä suunnitella harvakseltaan tapahtuva seuranta omanNF1-tautiin perehtyneen lääkärinsä luona.
NF1 suomalaisilla potilailla
Suomessa on todettu NF1-taudin olevan yhtä yleinen kuin muuallakinmaailmassa. Maassamme arvioidaan olevan noin 1500 NF1-potilasta ja taudinyleisyys on noin 1/3500 henkilöä.
Yhteisiä ohjeita siitä, miten NF1-henkilöä eri ikäkausina pitäisi seurataja mitä tutkimuksia hänelle pitäisi tehdä, ei maassamme ole. Eriikäkausina ainakin seuraaviin asioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota:Vastasyntyneenä löydökset ja seuranta keskittyvät maitokahvilaikkujen japleksiformisen neurofibrooman, sekä pseudoartroosin toteamiseen taipoissulkemiseen ja näihin liittyen mahdollisesti tarvittavaan seurantaan.Heti kun NF1 tauti on lapselta diagnosoitu, olisi perheelle tärkeä tarjotamahdollisuutta perinnöllisyysneuvontaan. Pikkulapsena löydökset jaseuranta keskittyvät kokonaiskehityksen arviointiin ja silmätutkimuksiin.Usein NF1-lapsille ohjelmoidaan noin 3-5 v iässä sairaalan osastojaksokokonaiskehityksen arvioimiseksi. Tällöin lastenlääkärin jalastenneurologin tutkimuksen lisäksi tehdään erityistyöntekijöiden (mm.fysioterapeutti, toimintaterapeutti, puheterapeutti ja psykologi) arviotja lisäksi silmälääkärin tutkimus ja usein myös pään magneettikuvausnäköhermon tilanteen arvioimiseksi. Lapsuudessa seuranta tapahtuu yleensänoin ½-1 vuoden välein parhaiten lastenlääkärin/lastenneurologin toimesta.Kouluiässä, nuorena ja aikuisena keskeisinä löydöksinä on neurofibroomienilmaantuminen murrosiässä ja mahdollisen skolioosin havaitseminen. Lisäksitärkeänä asiana on perinnöllisyysneuvonta nuorelle itselleen, mahdollistenoppimisvaikeuksien kanssa selviytyminen ja sopivimman jatkokoulutuksenlöytäminen. Kouluiässä, nuorena ja aikuisena seuranta tapahtuu 1-2 vuodenvälein alkuun lastenlääkärin ja lastenneurologin toimesta ja vähitellenoman NF1-tautiin perehtyneen lääkärin toimesta. Koko eliniän on seurattavaneurofibroomia ja erityisesti pleksiformisia neurofibroomia.Nykykäsityksen mukaan nimenomaan pleksiformisiin neurofibroomiin liittyypieni pahanlaatuiseksi muuttumisen riski. Lisäksi verenpainetta on hyväseurata koko eliniän, koska NF1-tautiin liittyy suurempi riskikohonneeseen verenpaineeseen nimenomaan munuaisvaltimon ahtauman tailisämunuaisenytimen hyvänlaatuisen kasvaimen (feokromosytooma)aiheuttamana.
Sopeutumisvalmennuskeursseja NF1 lapsiperheille järjestetään mm. Kelantukemana Helsingissä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lastenkuntoutuskotisäätiössä. Aikuisille NF1-potilaille ei valitettavastijärjestetä tällä hetkellä sopeutumisvalmennuskursseja.
Erikoislääkäri Minna PöyhönenVäestöliiton perinnöllisyysklinikka 2001